Stabat mater op. 25 (CKE2a5)

- Kantaatin orig.versio valmistui keväällä 1915; kriitikko E. Katila arvioi
  sen tuoreeltaan toukok. lopulla sanomalehdessä 'Uusi Suometar'; jostain 
  syystä Kuula kuitenkin hylkäsi tuon version (luult. v. 1916 aikana) ja 
  hävitti sen loppuosan, ottaen tilalle varhaisemman, opintoaikojen fuugan, 
  jonka oli laatinut harj.työnä Italiassa 1909.
- Säveltäjä ryhtyi työstämään revisiota n. v. 1917 alkaen, muttei saanut
  valmiiksi ennen kuolemaansa; L. Madetoja täydensi ja viimeisteli sen 
  lopulta syksyllä 1918; se kantaesitettiin Helsingissä 27.3.1919 Suomen
  Säveltait. Liiton Kuula-muistokonsertissa.

  Edition Tillin julk. ork.part. ET#342

Soitinnusvaihtoehtoja on periaatteessa 2 kpl:

- ilman urkuja, vain orkesterin säestyksellä
- urkujen kanssa, joskaan tämä ei ole aivan 1-käsitteinen; keskeneräisyydestä 
  johtuen ei aina ole tarkkaa tietoa siitä, missä kohdissa urut korvaavat 
  tiettyjä soittimia (kts. partit. merkinnät "urkujen puuttuessa")

Täydenn. version pianopart. (kts. myös ET#208) vrt. TKS #1

Teksti: perint. katolinen hymni; runoilijaksi merkitään usein Jacopone da Todi,
mutta hänen kynästään se tuskin on. Myös muita kirjoittajia on ehdotettu, mm.
Lotario di Segni (paavi Innocentius III) ja Bernard de Clairvaux.
Teksti noudattelee kauttaaltaan Vatikaanin n.s. virall. versiota.